Touch of sun
241 sanaa.

Touch of sun on luonteeltaan hiljainen ja rauhallinen. Tapasin sen hevosmarkkinoilla ihan iltapäivästä kun oli jo pimeää ja alkoi ripsiä sadetta. Porukka alkoi jo liukua pois paikalta ja tamman omistaja lastata hevosiaan takaisin kärryyn, kun poikkesin tarhalla. Kävimme ensin pitkän ja hyvin mielenkiintoisen keskustelun hevosista ja juurikin tästä kyseisestä, kauniin värisestä tammasta, josta omistaja tykkäsi erityisesti ja ihmetteli miten sitä ei jo joku mukanaan vienyt. Päätin pyytää koeratsastusta ja sovimme sen seuraavalle aamulle. Niin teimme ja päädyin sen ostamaan. Se oli hyvä päätös. Aurinko nimittäin on pitänyt päiväni aurinkoisina siitä lähtien.

Luonteeltaan tamma on hieman erokkomainen, mutta tykkää ihmisten seurasta ja rapsutuksista. Kuitenkaan ei kuljeskele niin paljon muiden hevosten kanssa, vaan leikkii usein esimerkiksi muutaman pihassa olevan lampaan kanssa tai katoaa niiden kanssa seikkailulle. Pitää tarkkaa kirjaa päässään ruokinnasta ja on ensimmäisenä portilla heinää vaatimassa, syö rauhaa eikä ahmi. Pitää kyllä puolensa jos joku yrittää tulla rohmuamaan myös hänen heiniään. Tallissa käyttäytyy erinomaisesti ja siivosti. Ei riko mitään tavaroita, potki tai kuopsuttele lattiaa. Tykkää nukkua hoidettavana pitkiä aikoja ja rakastaa uintia ja pesuja.

Ratsastaessa askellus on erikoista, ei pahaa tai epämiellyttävää, mutta eroaa selkeästi tallimme muista hevosista. Sen etujalat töksähtävät erikoisesti joka askeleella, sen huomaa myös maasta katsottaessa. Mutta tämä ei ole ollut mikään ongelma. Tekee kaikki annetut tehtävät vaikka ottaakin oman aikansa ennekuin pääsee kunnolla vauhtiin, kaipaa siis alkuun aina todella hyvä alkuverryttelyn, ennekuin taipuu vaikeimpiin tehtäviin. Tulevaisuudessa tarkoituksena kilpailla ja teettää mahdollisesti useampia varsoja tamman kivan luonteen vuoksi.

Quac this way
235 sanaa.

Tämä kaunis missouri tamma tuli minulle oikeastaan aika yllättäen kun satuin törmäämään hevostapahtumassa naiseen, hän sitten kysyi etsinkö hevosia, johon vastasin alkuun kieltävästi, mutta sitten kun kuulin tästä yksilöstä lisää, mielenkiintoni heräsi ja lopulta olin siinä tilanteessa, että hevosta olisi lähdettävä katsomaan. Antaisin sille mahdollisuuden. Rotuna tämä yksilö oli minulle tuntematon vaikka siitä olinkin kuullut paljon hyvää. Pitihän se sitten arvata että Vaakuksi nimetty hevonen lähti minun mukaani ja paperityöt tehtiin siltä seisomalta ja hevonen kärryyn.

Kaiken kaikkiaan miellyttävä hevonen, askellajeiltaan puhdas ja kaunis. On pysynyt terveenä ilman yhtä kylmän talven flunssaa lukuun ottamatta. Kiltti kaikille eläimille, niin pihan koiralle kuin lampaillekin. Lauman hierarkiassa aikalailla siinä keskivaiheilla, eli ei mikään pomottaja, muttei todellakaan jää jalkoihinkaan.

Ratsastaessa todella kuuliainen ja vastaa salaman nopeasti apuihin, aina kuuntelee mitä ratsastaja siltä odottaa. Oppii nopeasti uusia asioita, yhtenä päivänä kokeilimme jopa hevosagilityä ja ne erikoisimmatkin esteet alkoivat onnistua säikkymättä todella nopeasti. Joskus tammalla tuntuu menevän selän lihakset jumiin ja silloin pyydetään aina hierojaa paikalle. Tästä syystä ratsastan Vaakulla myös paljon ilman satulaa, se on niin siro ja mukava myös niin.

Vaakku toimii hyvin kaiken ikäisille ja tasoisille. Maastosta tykkää erityisenpaljon ja siellä aina oikein innostuu vähän spurttailemaan ja ilopukittelemaan laukasta. Hilpeä ja iloinen luonne joka saa sinä synkinpänäkin päivänä hymyn huulille. Aina talliin tullessa hörähtää lämpimän tervehdyksen. Yksi rakkaimmista hevosista koskaan. Antaa kengittää ja lastata muitta mutkitta ja matkustaakin vielä todella hiljaa ja rauhassa, ei hermostu pienistä tai ala panikoida.

Meamolla
277 sanaa.

Meamolla on periaatteessa äitini ratsu. Ainakin alun perin oli. Sen on kasvattanut Kanadassa asuva isäni. En ratsasta Mollalla nyt niin paljoa kun on omiakin hevosia, mutta tunnen sen silti erittäin hyvin. Se on ollut meillä kaikkein pisimpään. Ensimmäiset muistoni hevosen selässä, ovat juurikin tämän hevosen kanssa. Se ottaa silti välillä päähän, Molla on kyllä kiltti mutta laiska. Todella laiska. Äiti saa sen aina jotenkin ihmeen kaupalla kulkemaan todella hienosti ja reippaasti mutta minun kanssa ei tapahdu samoin. Heillä on jokin taianomainen yhteys.

Minulla olisi kuitenkin tarkoituksena kilpailla myös Mollan kanssa kun muilta hevosiltamme ehdin. Äiti haluaisi kovasti nähdä miten se pärjää, mutta ei itse pysty pysyvän jalkavamman takia osallistumaan enää kilpailuihin, vaan tekee kotona harjoituksia rauhassa ja pitää sen perus hyvässä kunnossa. Minä vedän sitten silloin tällöin sen kanssa kovempaa treeniä. Meamolla on erikoinen siitä syystä että se keksii kaikenlaista jännää, aukoo karsinan ja tallin ovia, karkaa laitumelta ilman minkäänlaisia jälkiä. Tämä on juuri se hevonen, joka annetaan kokemattomalle ratsastajalle taikka vasta alkajalle. Molla on toiminut myös todella hyvin sellaisten ihmisten kanssa jotka ovat pelänneet hevosia.

Kilpakentällä Molla muuttuu ja vaihtaa kisa vaihteen päälle. Sen oikein tuntee selässä istuessa. Tamma odottaa merkkiä kun saa mennä ja kovaa. Laiskuus katoaa sillä sekunnilla ja kohta olemmekin jo tehneet suorituksen. Molla kuuntelee ratsastajan ohjeet tarkkaan ja noudattaa niitä aina parhaansa mukaan. Ei lähde sooloilemaa, pukittele tai paina ohjalle. Molla on hieno tamma ja erityinen meidän perheessä. Molla on se hevonen jonka kanssa voi tehdä oikeastaan mitä vaan eikä tarvitse pelätä, se on jo niin tuttu. Tarvitsemme kuitenkin molemmat vielä paljon valmennuksia ja opetusta, vielä on paljon opittavaa ja aina löytyy parantamisen varaa. Kokonaisuutena Molla on mielestäni todella tasainen, lempeä ja hyväsydäminen.

Unnaluuna
254 sanaa.

Unnaluuna on ensimmäinen oma hevoseni, jonka sain joululahjaksi vanhemmiltani kun täytin 17. Se oli silloin vielä varsa. Opimme yhdessä paljon, ja niin teemme edelleen. Aloin kiinnostua kilpailemisesta muutama vuosi takaperin, olen unniksen kanssa harjoitellut todella paljon ja tänä vuonna (2018) olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan taitojamme kilpailuihin. Unnaluuna on mielestäni erityisen kaunis väritykseltään ja saa muiltakin paljon kehuja. " Mistä tuommoisia löytää! " kuului kerran. Isäni kasvattaa Quartereja omalla tallillaan Kanadassa. Isä siis toi unniksen tänne suomeen minulle lahjaksi. Isä toivoo minun teettävän sillä tulevaisuudessa varsoja ja näin voisin aloittaa oman kasvatukseni. Olenkin miettinyt sitä, mutta ainakin olisi ensin olisi tarkoitus kilpailla.

Unnis oli aluksi mielestäni hieman vaikea hevonen. Tosin olin itsekin silloin nuorempi ja kokemattomampi. Koskaan en sitä silti ole joutunut pelkäämään. Muutamat kerrat on alas lennetty mutta nyt kun miettii niin todella vähän. Nekin olivat minun ratsastusvirheistä johtuvia. Siinähän sitä oppii. Ratsastan unniksella paljon ilman satulaa, sekä käytän kuolaimettomia suitsia. Se ei ryöstä tai pukittele silloin ollenkaan, joskus satulan ja normi suitsien kanssa se kokeilee välillä olenko hereillä ottamalla pienen yhtäkkisen laukka spurtin jos jään liian pitkäksi aikaa vain istuskelemaan kyytiin.

Käymme lähes joka päivä pitkillä maasto retkillä, lapissa kun ollaan ja maisemat on niin älyttömän kauniit. Unnaluuna pitää myös meidän koirasta Hukasta erityisen paljon. He ovat hyviä ystävyksiä. Hukka tykkää makoilla aina pihalla ollessaan unniksen vieressä tai liikuskelee aina jossan sen lähistöllä. Ihan kuin se olisi valmiina suojelemaan sitä, hassua. Unnis on onneksi pysynyt terveenä tähän asti ja toivon että sillä linjalla myös jatketaan. Olen todella tarkka siitä ja huomaan pienetkin naarmut saman tien.

Rocky II
226 Sanaa.

Rocky on toinen oma hevoseni jonka ostin isältäni vuonna 2018. Isän sanoin se ei ole mikään lasten ratsu vaan täytyy olla taitoa jotta pärjää. Koeratsastin sen kolme kertaa kun olin vierailulla Isäni tallilla kanadassa. Tajusin kyllä jo siinä vaiheessa ettei tämä yksilö ollut mikään helppo, ei todellakaan. Mutta siitä huolimatta päädyin sen mukaani ottamaan. Saan siitä sellaiset vibat että tässä voi olla kunnon palkintojen kerääjä. Kilpailuihin tähdätään. Rocky on komea hevonen, ja olen erittäin ylpeä omistaja. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, ori on vielä nuori.

Se on erittäin hyvä kuntoinen ja jaksaa pitemmätkin reenit ongelmitta. Kenenkään muun en ole uskaltanut sillä antaa ratsastaa, ainakaan vielä. Eikä äiti ole uskaltautunutkaan kun on tottunut laiskaan ja rauhalliseen Meamollaan. Maastossa poika on säikky enkä yleensä lähde sen kanssa kaksistaan kovin pitkälle vaan äidin on lähdettävä seuraksi. Joskus käyn talutus retkillä ja yritän totutella sitä metsän ääniin ja mahdollisiin eläimiin. Rocky pelkää suunnattomasti jopa meidän koiraa Hukkaa, joka nyt karttaakin Rockyä saatuaan melkein kaviosta.

Haluaisin päästä joskus siihen pisteeseen että uskaltautuisin kokeilemaan kuolaimettomia suitsia sekä ilman satulaa menoa, mutta en ainakaan toistaiseksi koe että luotan Rockyyn niin paljon. Se on kuitenkin vielä melko arvaamaton ja tuntematon monin tavoin minulle. Onhan se kovin nuorikin vielä ja jaksaa keksiä jos jonkin moisia jekkuja ja löytää mörköjä joka nurkalta. Saapa nähdä miten ensimmäiset kilpailuni sitten tulevaisuudessa sen kanssa oikein menevät. Toivon parasta!